Olemme muuttaneet!

Tervetuloa

seuraamaan Mirkun touhuja

uuteen osoitteeseen!

http://mirkkuliininen.blogspot.fi/ 

Tila lopussa

Meille tuli ilmoitus,

että blogimme tallennustila loppui.

Palaamme kuvien kera,

kun saamme ongelman ratkaistua.

Jos joku osaa neuvoa,

olemme neuvoista kiitollisia.

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

Mirkku ja emäntä:)

Mistä niitä ilmaantuu?

 "Jaahas, tutustutaanpa asetelman sisältöön!"

 "Mmm, oikein herkullinen maku!"

"Korvani sojotus osoittaa minun olevan tyytyväinen."

Onneksi tässä taloudessa asuu

vain yksi mäyräkoira

(ja vain yksi leluostoksilla liikaa innostuva emäntä).

Jos niitä
(kumpia tahansa)
olisi useampia, hukkuisimme leluihin!

Iltakävely kaupungilla

 "Kiilusilmäinen katujen kauhu!"

"Ei vaisinkaan!

Älkää pelätkö, mähän se vaan oon, oma Mirkkunne!"

Mirkku ja emäntä 

käyvät usein kaupungissa kävelyllä.

Molemmista on mukava katsella ihmisvilinää -

tai vilinättömyyttä,

kuten joinakin iltoina käy.

Ja ne kaupungin hajut:

Mirkusta ne ovat jotakin ihan muuta kuin 

kotikadun tutut tuoksut.

Vaihtelu virkistää

mäyräkoiran nenää!

Vuorenvalloittajatar

 "Kivat maisemat..."

 "...myös tällä suunnalla."

"Nyt on vaan yks ongelma: 

miten täältä pääsee alas?"

Mirjami Mäyräkoiranen,

tuo kiipeilijöiden kuningatar,

valloittaa huippuja ajattelematta lainkaan

alastuloa.

Moneen paikkaan pääsee helposti,

mutta alas ei sitten millään.

Neiti pohtii monesti hyppäämistä

niin hurjista korkeuksista,

että emäntä on hätää kärsimässä

syöksyessään nostamaan koiran alas

ennen kuin tämä tekee syöksyn.

Mäyräkoiran itseluottamus...

Torkkuvahti

 "Minut häädettiin pois peiton alta,

otin siis vahtipaikan peiton päältä."

"Torkkuvahdinkin pitää välillä huilata!"

Viikonloppupäiväunilla

peiton alle kömpinyt Mirkku

sai taas kerran määräyksen mennä

pois peiton alta puuskuttamasta.

Määräyksestä närkästynyt Mirkku

asettautui emännän jalkojen päälle päivystämään.

Emännän pienikin liikahdus sai

päiväunivalvojan säpsähtämään ja

tulemaan peiton alle tarkistamaan,

onko kaikki kunnossa.

Matkalla auringonlaskuun

 "Kolmijalkainen koira tekee lähtösuunnitelmaa."

 "Tää lähti nyt!"

"Pysy perässä, jos pystyt!"

Muutama päivä sitten
iltaruokailun jälkeisellä kävelyllä
näytti tältä:
onnellinen mäyräkoira ratsastaa auringonlaskuun.
Nyt näkisitte alakuloisen Mirkun
laahustamassa emännän perässä.
Lumen katoaminen ja kurakelin paluu
eivät ole mäyräkoiran (eivätkä emännän) mieleen.
Muistelemme muutaman päivän kestänyttä pakkasta,
mutta vielä sitäkin enemmän
kaipaamme kesää!

Iloinen ilta

 

 "Saako tulla jo?"

 "Jee, tää on hauskaa!"

 "Joko mä hyppään?"

"Vau, kato miten mä loikkaan!"

Kun on sateinen ilta ja

kotona odottaa energinen mäyräkoira,

emännän täytyy käyttää luovuutta.

Kuten hyvin tiedetään,

mäyräkoiraa on turha edes houkutella sadesäähän.

Tänään rakensimme

agilityradan kotitalon vintille.

Superhauskaa -

sekä Mirkun että emännän mielestä!

Pyhäpäikkärit

"Onko mun pakko nousta jo?"

"Anna mun nukkua vielä vähän aikaa, jooko?"  

Sunnuntaisin emännällä on tapana 

ottaa päivätorkut.

Pyhätorkuilla Mirkulla on erityisoikeus

päästä nukkumaan emännän kainaloon.

Ja Mirkku ottaa tilanteesta kaiken ilon irti:

Mirkku ahtautuu umpsukkeliin peiton alle ja

painautuu niin lähelle emäntää kuin mahdollista.

Kuononsa se painaa niin kiinni emäntään,

että hengitys meinaa salpautua -

sekä Mirkulta että emännältä.

Päiväunet keskeytyvät yleensä siihen,

että emäntä nostaa läähättävän Mirkun peiton päälle,.

Hetken uutta asentoa haettuaan Mirkku huokaisee tyytyväisenä.

Molemmat torkkujat nukahtavat uudelleen.

Tavallinen aamukävely

 "Pistä vauhtia töppösiin! Nyt voidaan juosta, kun kura ei roisku!"

"Kuuntelen, oisko joku kaveri tulossa vastaan, että voitais riehua."

"Kohta mä haukahdan, oo valmiina kieltämään!"

Mirkku on onnellinen,

kun tiet ovat jäätyneet 

eikä kura roisku ikävästi mahaan ja naamaan.
Ja voi sitä riemua,
jos matkalla törmätään johonkin kivaan kaveriin!

Omppurohmu

"Tuon palasen vuoksi tekisin ihan mitä tahansa!"

Mirkku rakastaa omenoita,

varsinkin kotimaisia.

Vaikka Mirkku olisi jo mennyt yöunilleen

ja nukkuisi sikeästi,

omena herättää sen salamannopeasti.
Mitä muuta tahansa emäntä saa syödä rauhassa.

Kun emäntä leikkaa omenaa,

Mirkku on viivana vieressä vahtimassa.

Emäntä uskoo,

että Mirkulle on jäänyt pysyvä muistijälki pentuajalta,

jolloin se sai siskonsa kanssa syödä omenoita

suoraan kotipihan puun alta.

Halvat herkut höppänällä!

Superkestävä lelu

"En uskalla koskea siihen, kun katsominenkin pelottaa."

Blogikamullemme Almalle

oli löydetty superkestävä lelu.

http://mayrakoiran.blogspot.fi/2012/11/elamaa-suurempi-ihme.html

Tästä innostuneena emäntä syöksyi kauppaan

ja toi iloissaan Mirkulle samaisen vinkuluun.

Mutta mitä ihmettä?

Mirkku pelkää uutta ihanaa Kong-luutaan!

Tästä taitaa tosiaankin tulla

kaikkien aikojen kestävin lelu,

kun leluntuhoaja ei uskalla

lainkaan koskea leluunsa.

Hui kauhistus!

"Huijausta! 

Ne kaksi viimeistä tavua tarkoittavat ihan jotakin muuta kuin tällaista mautonta palloa.

Ota sä se kur, niin mä pidän pitsan."

Meillä ei tarvita sen kummempia pelotteluita

Halloweenina tai muinakaan päivinä.

Kurpitsasta riitti Mirkulle kylliksi kauhistusta.

Kuvaaminen kielletty

 "Äh, ei taas tuota kameraa!"

 

 "Onko sun pakko kuvata salamalla?"

"Ihan tosi, mä en oo nyt yhtään sillä tuulella!"

"Nyt riitti! Mähän sanoin jo, että haluan nukkua rauhassa!"

Mirkkuun on iskenyt uhmaikä -
tai sitten mäyräkoiran luonne nousee pintaan.
Jos Mirkkua ei huvita jokin asia,
sitä ei kertakaikkiaan huvita.
Piste.

Tassuterapeutin työpiste

 "Täältä on hyvä tähystää."

 "Vähän hassulta tää kuitenkin tuntuu ainakin näin aluksi."

"Mut hyvä tässä on olla.

Tuu säkin, keinutaan yhdessä!"

Emännän pitkäaikainen haave,

keinutuoli,

muutti meille muutama päivä sitten.

Iltaohjelmaamme kuuluu 

yhdistetty keinu- ja tassuterapia:

emäntä keinuu Mirkku sylissään,

silittää koiraa ja

antaa maailman murheiden kadota.
Ja mäyräkoira nauttii!

Me vaan kysymme

 "Oi tätä syksyn tuoksua ja ripinää!"

"Miten kadun toisella puolella voi olla talvi?"

Aamulenkillä riitti ihmeteltävää

sekä Mirkulle että emännälle.

Yön aikana oli tullut talvi -

ainakin paikoitellen.

Emäntä yritti pysyä pystyssä

jäisellä kadulla ja

Mirkkukin oli silminnähden hämmentynyt siitä,

miten tassujen alla oli vuoronperään pitoa ja luistoa.

Mikä tämä tällainen vuodenaika oikein on?

kysymme yhteen ääneen.

Turvatarkastus

"Sä haiset vauvalle, et siis oo vaarallinen."

Mirkun lapsipelko

lientyy hiljalleen.

Kun lapsi ei pelkää,

ei Mirkkukaan joudu pakokauhun valtaan.

Maatuskaleikit kyläillessä sujuivat mainiosti.

Pikkumaatuska vaihtui vuoronperään

vauvan kädestä mäyräkoiran pyöriteltäväksi.

Käkoilua

 "Tässäkö sitä tottelevaisuutta koulutetaan?"

"No nyt mä osaan jo tän. Seuraava liike, kiitos!"

Tokoilu on
sekä Mirkun että emännän mielestä
välillä vähän hidastempoista,
varsinkin silloin kun joudutaan
odottamaan omaa vuoroa.
Tämän parivaljakon kohdalla
voisimmekin kutsua lajia nimellä
kärsivällisyyskoulutus,
tuttavallisemmin KÄKO.

Tohvelisankaritar

 "Ai mikä tossu? Ei oo näkyny."

"Ai selän takana vai? En mä vaan oo huomannu mitään."

Emännän tossut
eksyvät toisinaan Mirkun sänkyyn
ihan huomaamatta.
Pitäähän mäyräkoiralla olla
pehmustetta pedissään.

Korvat kaakkoon

"Mitä hihitystä mun selkäni takaa kuuluu?"

"Miks mulle aina nauretaan?

Mä en vaan mahda mitään näille korvilleni. Ne tekee ihan mitä haluaa!
Sitäpaitsi: jos avaruusoliot päättää lähettää viestejä maapallolle,
mulla on vastaanottimet valmiina!""

Mirkun korvat

ovat jatkuva ilonaihe.

Ne liehuvat, lepattavat,

kääntyvät nurinperin

välillä erikseen, toisinaan yhtä aikaa.

Täydelliset (hupi)korvat!

Möröt vaanivat pimeässä

" Pysy ihan mun lähellä, ettei möröt hyökkää pimeistä puskista."

"Nuuskaisen varovasti, älä katoa sillä aikaa."

Mirkku pelkää pimeää.

Heikosti valaistulla koirakentällä 

pikku pelkuri

kieltäytyi menemästä putkeen,

vaikka valoisaan aikaan

 putki on Mirkun bravuuri.

Lenkillä Mirkku pysyttelee tiiviisti

emännän lähettyvillä.

Emäntä kuvitteli aikoinaan,

että koirasta olisi turvaa 

synkillä, hiljaisilla lenkkipoluilla.

Ehkäpä meidän täytyy hankkia

yhteinen henkivartijakoira

sekä Mirkkua että emäntää suojelemaan.

Sateisena aamuna

"Mua palelee niin kovasti, että haluaisin vaan nukahtaa ja unohtaa kylmyyden."

"Toisitko mulle vielä lisäpeiton?"

Onko surkeampaa näkyä kuin

sadelenkin jälkeen kylmästä tärisevä mäyräkoira?

Emäntä teki Mirkulle lämmitysoperaation:

ensin koira hangattiin pyyhkeellä kuivaksi.

Sitten otettiin kuiva pyyhe ja

käärittiin Mirkku siihen.

Kapaloitu koiraraukka

laitettiin lämpimään kantokassiin ja

kantokassi kiinni patteriin.

Tärinä ja kummallinen kurkkuääni lakkasi 

vasta pitkän teholämmityksen jälkeen.

Kurja kyläily

 "Siis laitoitko sä mut kiinni?"

 "Ihan epäreilua: ekaks viedään kylään ja siellä laitetaan liekaan!"

"En ala esittää sulle mitään nättiä koiraa. 

Mökötän, kun oot noin inhottava mulle."

Joskus koiran joutuu laittamaan sisätiloissa kiinni

sen oman turvallisuuden takia.

Mirkku alistuu aina kohtaloonsa,

mutta osoittaa olevansa asiasta eri mieltä.

Onneksi reissu päättyi iloisemmissa tunnelmissa:

taas oli sylissäpitäjiä ja muiskujen vastaanottajia!

Sylihauveli

"Sä oot koiraihminen, mä oon ihmiskoiranen."

Mirkku ei taida rakastaa mitään

tässä maailmassa

yhtä paljon kuin

lämmintä syliä.