Me vaan kysymme

 "Oi tätä syksyn tuoksua ja ripinää!"

"Miten kadun toisella puolella voi olla talvi?"

Aamulenkillä riitti ihmeteltävää

sekä Mirkulle että emännälle.

Yön aikana oli tullut talvi -

ainakin paikoitellen.

Emäntä yritti pysyä pystyssä

jäisellä kadulla ja

Mirkkukin oli silminnähden hämmentynyt siitä,

miten tassujen alla oli vuoronperään pitoa ja luistoa.

Mikä tämä tällainen vuodenaika oikein on?

kysymme yhteen ääneen.

Turvatarkastus

"Sä haiset vauvalle, et siis oo vaarallinen."

Mirkun lapsipelko

lientyy hiljalleen.

Kun lapsi ei pelkää,

ei Mirkkukaan joudu pakokauhun valtaan.

Maatuskaleikit kyläillessä sujuivat mainiosti.

Pikkumaatuska vaihtui vuoronperään

vauvan kädestä mäyräkoiran pyöriteltäväksi.

Käkoilua

 "Tässäkö sitä tottelevaisuutta koulutetaan?"

"No nyt mä osaan jo tän. Seuraava liike, kiitos!"

Tokoilu on
sekä Mirkun että emännän mielestä
välillä vähän hidastempoista,
varsinkin silloin kun joudutaan
odottamaan omaa vuoroa.
Tämän parivaljakon kohdalla
voisimmekin kutsua lajia nimellä
kärsivällisyyskoulutus,
tuttavallisemmin KÄKO.

Tohvelisankaritar

 "Ai mikä tossu? Ei oo näkyny."

"Ai selän takana vai? En mä vaan oo huomannu mitään."

Emännän tossut
eksyvät toisinaan Mirkun sänkyyn
ihan huomaamatta.
Pitäähän mäyräkoiralla olla
pehmustetta pedissään.

Korvat kaakkoon

"Mitä hihitystä mun selkäni takaa kuuluu?"

"Miks mulle aina nauretaan?

Mä en vaan mahda mitään näille korvilleni. Ne tekee ihan mitä haluaa!
Sitäpaitsi: jos avaruusoliot päättää lähettää viestejä maapallolle,
mulla on vastaanottimet valmiina!""

Mirkun korvat

ovat jatkuva ilonaihe.

Ne liehuvat, lepattavat,

kääntyvät nurinperin

välillä erikseen, toisinaan yhtä aikaa.

Täydelliset (hupi)korvat!

Möröt vaanivat pimeässä

" Pysy ihan mun lähellä, ettei möröt hyökkää pimeistä puskista."

"Nuuskaisen varovasti, älä katoa sillä aikaa."

Mirkku pelkää pimeää.

Heikosti valaistulla koirakentällä 

pikku pelkuri

kieltäytyi menemästä putkeen,

vaikka valoisaan aikaan

 putki on Mirkun bravuuri.

Lenkillä Mirkku pysyttelee tiiviisti

emännän lähettyvillä.

Emäntä kuvitteli aikoinaan,

että koirasta olisi turvaa 

synkillä, hiljaisilla lenkkipoluilla.

Ehkäpä meidän täytyy hankkia

yhteinen henkivartijakoira

sekä Mirkkua että emäntää suojelemaan.

Sateisena aamuna

"Mua palelee niin kovasti, että haluaisin vaan nukahtaa ja unohtaa kylmyyden."

"Toisitko mulle vielä lisäpeiton?"

Onko surkeampaa näkyä kuin

sadelenkin jälkeen kylmästä tärisevä mäyräkoira?

Emäntä teki Mirkulle lämmitysoperaation:

ensin koira hangattiin pyyhkeellä kuivaksi.

Sitten otettiin kuiva pyyhe ja

käärittiin Mirkku siihen.

Kapaloitu koiraraukka

laitettiin lämpimään kantokassiin ja

kantokassi kiinni patteriin.

Tärinä ja kummallinen kurkkuääni lakkasi 

vasta pitkän teholämmityksen jälkeen.

Kurja kyläily

 "Siis laitoitko sä mut kiinni?"

 "Ihan epäreilua: ekaks viedään kylään ja siellä laitetaan liekaan!"

"En ala esittää sulle mitään nättiä koiraa. 

Mökötän, kun oot noin inhottava mulle."

Joskus koiran joutuu laittamaan sisätiloissa kiinni

sen oman turvallisuuden takia.

Mirkku alistuu aina kohtaloonsa,

mutta osoittaa olevansa asiasta eri mieltä.

Onneksi reissu päättyi iloisemmissa tunnelmissa:

taas oli sylissäpitäjiä ja muiskujen vastaanottajia!

Sylihauveli

"Sä oot koiraihminen, mä oon ihmiskoiranen."

Mirkku ei taida rakastaa mitään

tässä maailmassa

yhtä paljon kuin

lämmintä syliä.

Auringonpapanat

"Joo joo, näytän nätiltä tässä kukkien vieressä, 

mut mua ei kiinnosta nyt yhtään tää poseeraus..."

"...vaan näiden jäniksenpapanoiden syöminen. Nam!"

Mirkku, 

tuo hurmaava haisuliprinsessa,

tarvitsisi toisinaan hengityksenraikastusta.

Emännällä ja Mirkulla on ollut

viime aikoina usein 

erimielisyyttä siitä,

mikä kaikki on mäyräkoiran herkuksi kelpaavaa syötävää.

Vuosipäivä

 "Mä oon hirveen pieni ja hämmentynyt. Sisko ei jännitä yhtään."

 "Mulla on liikaa nahkaa tassuissa ja oon ihan ihmeissäni muutenkin."

"Sä oot vissiin nyt mun oma ihminen. Mennäänkö kotiin?"

Tänään on päivälleen vuosi aikaa siitä,

kun Mirkku muutti omaan kotiin.

Kuvat Mirkun hakureissulta

tuovat kyyneleet herkästi liikuttuvan emännän silmiin.

Miten sitä osasikaan elää ilman tuota töppöjalkaa?

Päivääkään en vaihtaisi pois

ensimmäisestä vuodestani Mirkun kanssa.

Sävy sävyyn

"Aurinko killottaa suoraan mun silmiin!

Saanko jo poistua? 

Näin tuolla nurmikolla muutaman herkullisen jäniksenpapanan..."

Aurinkoista syysviikkoa kaikille!

Tyhjyys ja kurjuus

 

 "Siis mitä? Joku on syönyt kaikki karviaiset!"

 "Tää on katastrofi! Kaikki mun herkut poissa!"

"Jahka mä saan sen kehvelin käpäliini..."

Mirkku huomasi tänään,

että marjapensaat ovat tyhjät.

Ei enää aurinkoisia, auvoisia hetkiä

karviaispensaassa.

Ei mehukkaita vadelmatuokioita.

Syksy on surkeaa aikaa.

Liikuntaa ja lepoa

"Hirveen rankka reissu takana, ihan pitää ihmetellä!"

"Joko voi asettua vai vieläkö puuhaillaan jotain?"

"Huhhuh! Hyvä rentoutus hyvän reenin päälle!"

Agilitykurssi uuvuttaa pienen koiran

täydellisesti.

Veto loppui taas treenirepun päälle.

Hyvähän siinä on köllötellä,

kun reppu haisee

koirakavereille,

vinkuleluille ja

 palkkaamisessa käytettäville broilersuikaleille.

Unelmapaikka!

Harmia haavasta

"Mä en mahdu nukkumapaikkaan tää typerä torvi päässä!"

"Huomaatko, että mun on hankala olla?"

Mirkulla on jalassa haava.

Haava on pieni, mutta

harmi sitäkin suurempi.

Mirkku ei anna haavan olla rauhassa

vaan nuolee sen rikki uudelleen ja uudelleen.

Tötteröittäminen tarkoittaa Mirkun maailmassa

välitöntä mielialan romahdusta.