Serpentiinisuhmura

 

Hauskaa Vappua!

Kukkaisneito

"Mmm.. Krookuksia!"

 "Kun et anna mun syödä niitä,

mä istun ne lyttyyn!"

Krookukset Mirkun käsittelyn jälkeen.

Mirkku pääsi tutustumaan

kevään ensimmäisiin kukkasiin.

Maistelun kieltämisestä närkästynyt neiti

päätti tuhota kukkaset keinolla millä hyvänsä.

Istuminen osoittautui tehokkaaksi ratkaisuksi.

Maha kurassa ja kuralla

 "Jee, uusi lelu!"

"Mutta kuule,

mä luin käyttöohjeesta, että

tähän pitäisi laittaa nameja sisälle!"

Emäntä toi kaupunkireissultaan

uuden lelun Mirkkua piristämään.

Viime päivinä neiti on ollut niin alamaissa,

että emäntä on ollut todella huolissaan.

Kaiken lisäksi Mirkku oli eilisellä 

kyläilykeikallaan koirakaverinsa luona

saanut syödä jotakin outoja herkkuja,

jotka vetivät neidin masun aivan sekaisin.

Sadepäivän puuhiin on siis kuulunut

muun muassa lattian luuttuamista,

kun Mirkku-reppana ei ole ehtinyt ajoissa ulos asti.

Mieli maassa

"Kurja elämä."

"Anna mun mököttää rauhassa."

"Turha yrittää piristää mua."

"En mä enää jaksa mököttää.

Muiskis!"

Mirkulla oli eilen

huono ilta.

Neiti makasi masentuneena,

ei leikkinyt, ei vipeltänyt.

Emäntä yritti turhaan piristää Mirkkua.

Mikä lie mäyräkoiran mieltä masentanut?

Tovin mökötettyään Mirkku

palasi taas entiselleen

ja emäntä huokasi helpotuksesta.

Kaikki kunnossa.

Nuori neiti ja harmaantunut herra

Naapurin vanha herra on

Mirkun rakkain koiraystävä.

11-vuotias pappa

jaksaa kärsivällisesti odottaa ja kestää 

kaikki Mirkun sadat ja tuhannet suudelmat.

Jokin tuossa ruttunaamassa

viehättää Mirkkua niin, että se jaksaisi

pusutella pappaa loputtomiin.

Hampaat puhtaaksi

"Siis onko tää joku vitsi vai?

Noin pieni luu!"

"Luuletko sä, että mun maha tulee tosta täyteen?"

"No jos ei parempaakaan oo tarjolla..."

Kaupasta löytyi kerrankin

Mirkun kokoiselle koiralle sopivia

 hampaanpuhdistusluita.

Näissä oli sitäpaitsi ihan oikeaa tavaraa

eikä pelkkiä lisäaineita niin kuin muissa vastaavissa.

Hyvin tuntui luuhun lisätty lehtivihreä ja persilja

Mirkulle maistuvan.

Lempisävelmä

Ymmärtääkö mäyräkoira musiikkia?

Mirkku kuuli eräänä iltana

ensimmäisen kerran

Pieni suklaapuoti-elokuvan tunnussävelmän.

Se pysäytti Mirkun täysin.

Pää kallellaan se kuunteli ensisävelet ja

kiipesi sitten emännän syliin kuulemaan loputkin.
Musiikinystävän piti oikein painaa
kuononsa kiinni musiikin lähteeseen
kuullakseen varmasti mahdollisimman tarkasti.

Kummallista, miten musiikki vaikuttaa eläimeenkin.

Töpö ja Typy

Töpö: "Hei, täällähän on hyvät tarjoilut!"

Typy: "Se on kyllä mun luu..."

Töpö: "Mee sä vaan leikkimään, mä syön nyt."

Typy: "Mullekin kyllä maistuis."

Töpö: "Mä lepäilen tässä samalla kun syön."

Typy: "Se on kyllä mun paikka..."

Mirkku 

(kotioloissa tunnettu Töpönä)

kyläili ystävänsä 

Tyynen 

(kotioloissa tunnettu Typynä) 

luona.

Mirkku ei turhia vieraskoreillut vaan

varasti Tyynen luun ja

 asettui Tyynen sänkyyn nauttimaan saaliistaan.

Kun Tyyne yritti lähestyä kielletyn hedelmän nauttijaa,

tämä murisi ja näytti hampaitaan.

Lempeäluontoinen Tyyne vetäytyi ja antoi vieraansa nauttia.

Lisähuomiona mainittakoon,

että Mirkku ei koskaan kotioloissa kelpuuta kyseisenlaisia luita.

Sitäpaitsi mäyräkoiran maha oli täytetty juuri ennen kyläilyä.

Mutta se mäyräkoiran maha -

mitäpä sinne ei mahtuisi!

Iltarieha

"Niskat nurin-asento!"

"Käpälät kippurassa-asento!"

"Huhhuh, ottipas se voimille!"

Iltapissityksen jälkeen

Mirkku ottaa vielä 

viimeiset spurtit ennen nukkumaanmenoa.

Ohjelmaan kuuluu syöksyjä, säntäilyä ja

lopuksi lepopesässä mylläämistä.

Sitten onkin hyvä asettua yöunille.

Oodi lämpöpatterille ja pyyhkeelle

"Eihän tämä ihan kärpännahkaviittaa vastaa,

mutta menettelee."

"Oi lämpöä!"

"Asetun tähän loppupäiväksi.

Älä häiritse."

Eilisen räntäulkoilun jälkeen

Mirkku paleli tosissaan.

Emäntä etsi pehmoisen pyyhkeen

pikkuneidin peitoksi.

Muuta ei illan viihdykkeeksi tarvittukaan kuin

pyyhe ja patteri.

Rapapäivän riemuja

"Minäkö muka kurainen?"

Pieni mäyräkoira 

tuo kotiin uskomattoman määrän

hiekkaa, kuraa, kiviä ja ties mitä muuta töhkää.

Emäntä ajatteli, että 

koiran suojaaminen puvulla helpottaisi 

kotiinpaluun jälkeistä koiransiivoamisurakkaa,

mutta ajatus oli väärä.

Koiran takin sisällä oli suuri määrä sitä,

minkä oli tarkoitus jäädä ulkopuolelle.

Huomattavasti helpompi ratkaisu on

antaa koiran kulkea karvoissaan

ja sen jälkeen joko pyyhkiä tai suihkuttaa

 koko eläin puhtaaksi.

Kuuleva tassu

 "Mikähän siellä liikkuu?

Tassu tanassa kuulen paremmin."

 "Ja nyt on vasemman vuoro."

Mirkulla on hassu tapa

nostaa ylös 

jompikumpi etutassuistaan,

kun täytyy kuunnella oikein tarkasti.

Yhtäjaksoista tassuvahvisteista kuuntelua

saattaa kestää minuuttitolkulla.

Lieneekö tässä uusi löytö

mäyräkoiran anatomiasta:

onko korvan ja etutassun välillä

aiemmin tunnistamaton yhteys?

Konstit on monet

"Menen uuteen piiloon,

kerään emännän vaatteita vuoteekseni

 ja esitän nukkuvaa,

niin mua ei voi siirtää."

"Voi ei, taisit löytää mut kuitenkin.

Kokeillaan, toimiiko vanha kikka:

mä en näe sua eli olen näkymätön."

"Ethän sä voi lähteä,

kun mä tarviin näitä sukkia tänään."

"Älä jätä mua, ethän?"

Mirkun lähdönviivästyttämisprojekti

siirtyi uuteen vaiheeseen.

Piilopaikaksi valikoitui emännän vaatehuone.

Siellä Mirkku oli rakennellut sängyn itselleen

ja asettautunut (muka) nukkumaan.

Ajatuksena lienee ollut:

a) emäntä ei löydä uutta piiloa

b) jos piilo löytyy,

emännällä ei kuitenkaan ole kuin nämä yhdet sukat,

jotka nyt toimivat koiran vuoteena

c) emäntä heltyy kun näkee tämän näyn eikä lähde kotoa.

Mikään ei kuitenkaan auttanut.

Suuri teatteridiiva Mirkku

joutui jäämään yksin.

Toiveikas nuuskija

 "Hmm... Uusia kippoja."

"Onhan sulla varmasti tarkoitus

täyttää nämä kaikki mun muroillani?"

Emäntä hankki

romuliikkeestä 

kolme kippoa kylvöastioiksi.

Mirkku taisi erehtyä luulemaan niitä

herkuntarjoiluastioiksi.

Kuulen ruoan kutsun

"Se näyttää vaarattomalta,

mutta parempi olla varuillaan."

"Lähestyn kohdetta vaanien."

"Kohde todettu vaarattomaksi ja

syötäväksi."

Kun Mirkku nukkuu,

sen ympärillä saa kuulua 

paljon pauketta ja kolinaa

ennen kuin neiti herää.

Mutta jos lattialle putoaa

esimerkiksi päärynän siemen,

Mirkku herää heti.

Mirkulla lienee korvissaan

jonkinlainen tunnistin,

joka erottelee äänistä ne,

jotka aiheutuvat syötäväksi kelpaavista asioista.

Mäyräkoiralle riittää

pitkälti iloa

yhdestä pienestä siemenestä!

Pääsiäispäivä pihalla

"Oi tätä vapautta!"

"Täällä tuoksuu kevät!"

"Nyt päästiin asiaan!

Missäs mun osuus on?"

Kävelyretki suuntautui

jälleen jäälle.

Tällä kertaa emännän äiti

oli ottanut eväät mukaan.

Mirkku ei kauan malttanut

kahvittelijoita kytätä

vaan suuntasi omille tutkimusretkilleen

ja nautti täysin siemauksin vapaudesta.

Mirkun mielestä retki sai

täydellisen päätöksen,

kun auringonpaisteessa uupunut emäntä

otti Mirkun päivätorkuille viereensä.

Se siitä kovasta kurista sitten...

Pötkötellen

"Tuu tähän mun viereen, otetaan torkut."

Kuten tunnettua,

Mirkku ei kotona saa nukkua sängyssä eikä sohvalla.

Muutamassa mäyräkoiramyönteisessä kyläpaikassa

tämä taas on sallittua ellei suorastaan toivottavaa.

Kun emäntä hyvin harvoin antaa Mirkulle

poikkeusluvan pötkötellä vieressään,

Mirkku käyttää tilaisuuden hyväkseen ja

kostaa emännälle kaikki ne kerrat, joina lupa on evätty.

Mirkku kävelee päällä (kyllä, myös pään päällä),

tarttuu hiuksiin,

nuolee korvia,

tönii tyynyä...

Kepposten lista on loputon.

Usein käy niin,

että päiväuniyritys tyssää heti alkuunsa

ja siitä emäntä saa syyttää - ketäpä muuta kuin - itseään.

Pääsiäisterveiset

"Pitääkö poseerata pitkään?"

"Kuvaus on päättynyt!"

Iloista Pääsiäistä!

Yökylässä

"Onko tähän koira haudattuna?"

Mirkku oli viime yönä

ensimmäisen kerran

yksin yökylässä.

Paikka ja ihmiset olivat perin tuttuja,

mutta tilanne uusi ja outo.

Mirkkua aina niin kovasti hemmotteleva

emännän äiti

oli hankkinut Mirkkua varten uuden pesäkolon,

jossa neiti sai mellastaa ennen nukkumaanmenoa.

Välillä Mirkku oli kiivennyt sohvalle ja

kurkistellut pihalle, josko emäntä jo tulisi.

Yöksi Mirkku oli laitettu

tuttuun "häkkiin",

jottei se lähtisi yöllä haahuilemaan.

Kotona emäntä ikävöi ja murehti, miten Mirkku pärjää.

Kaikki oli kuitenkin sujunut mainiosti.

Mirkku nukkui hyvin ja rauhallisesti.

Ja se kotiinpaluu:

emäntä tietää nyt miltä tuntuu, kun

onnesta seonnut mäyräkoira 

pesee sieraimet ja silmämunatkin.

Näkymätön Mirkku

"Kun mä en näe sua,

säkään et näe mua."

 "Ai jaa,

oisko se Mirkku tässä kuitenkin?"

 

 

"Hyvä on sitten,

tässähän mä oon.

Mut älä silti lähde!"

Muutamina aamuina

Mirkku on ottanut käyttöön 

uuden lähdönestämismenetelmän.

Sohvan alle piiloutumisen sijaan

Mirkku menee eteiseen,

istuu kenkien sisälle tai niiden väliin

ja tuijottaa itsepäisesti seinää.

Jupottaja ei vastaa mihinkään

kutsuun tai käskyyn

vaan näyttää kuvittelevan olevansa näkymätön.

Ja koska emäntä ei Mirkkua näe,

ei hän voi myöskään käskeä tätä omalle paikalle

eikä näin ollen lähteä kotoa.

Näin järkeilee

mäyräkoira.

Kova kimuli

"Älä rupee mulle ryttyilemään!"

Tässä talossa 

ei neitien silmille hypitä!

(Paitsi jos neiti emäntä on kyykyssä

neiti mäyräkoiran edessä. 

Silloin neiti mäyräkoira

kirjaimellisesti hyppää silmille

ja antaa monta märkää pusua,

osan suoraan silmiinkin!)