Iltamielenosoitus

"Mä en ala."

"Kello ei oo vielä paljon mitään ja mun pitää mennä jo sänkyyn."

"En anna sulle iltamuiskua.

Meen tähän nurkkaan enkä edes katso sua.

Mä oisin halunnut vielä riehua."

Usein on hirvittävän vaikeaa

saada Mirkku nousemaan uniltaan iltapissalle.

Sitten on taas vaikeaa saada äskeinen unikeko

rauhoittumaan yöunilleen.

Oma paikka

ei aina miellytä mäyräkoiraa.

"Hupsis", osa 3

 "Joko tää nyt alkaa mennä läpi?"

 "Mun paikka on tässä sohvalla."

"Nosta vaan mut pois,

mutta uskoa mua:

tää ei oo ohi!"

"Mirkku, mä vien roskat"

mäyräkoiraksi käännettynä:

"Mirkku, hyppää sohvalle".

Vilumäyräkoira

"Mä en maastoudu ollenkaan tässä asussa."

 

"Voitaisko hankkia mulle maastokuvioinen puku?"

Mirkku,

tuo kenties maailman viluisin koira,

käyttää takkia, paitaa, haalaria ja ties mitä asustetta

jo näillä säillä.

Onneksi Mirkku antaa mielellään pukea puvun 

ja kulkee tyytyväisenä vaatteet päällä.

Onko muillakin jo pukeutumisaika alkanut

vai olemmeko ainoita näin viluisia?

Sadesään lenkki

"En halua mennä ulos."

"Leikitään, että tää ois niinku käyny jo ulkona."

"Mee sä vaan, mä nukun vielä."

Mäyräkoira ja syyssade -

mahdoton yhdistelmä.

Kaatosateessa 

emännän perässä

alistuneena juputtava mäyräkoira

on masentava näky
(kunhan sinne ulos asti ensin selvitään).

Metsäilemässä

"Huh, ei kai sieltä vaan tule mitään metsän eläimiä?"

"Mä lähden heti kotiin, jos sieltä tulee hirvi. Tai hiiri."

"Ihan vähän vaan nuuskaisen,

älä lähde sillä aikaa minnekään kauemmas."

 

Pistäydyimme sienimetsässä.

Mirkku, tuo kaupunkilaisprinsessa

pysytteli tiiviisti emännän kumisaappaan tuntumassa.

Kun neiti joutui hetkeksi eroon emännästä

ja emäntä sitten ilmaantui yllättäen esiin pusikosta,

Mirkku haukkui vimmatusti.

Sienihöyryt taisivat sekoittaa pienen koiran pään.

Emäntä ajatteli joskus,

että Mirkun pitäisi päästä

jonkun porukan mukana ihan oikealla metsästysretkelle

opettelemaan kuononkäyttöä.

Täytynee kuitenkin ensin suunnata metsään vähän useammin

ihan vaan totuttelemaan.

"Hupsis - taas!"

 

 "Miten tässä taas näin kävi?"

"Ai ettet enää usko mun selityksiäni?"

"Ihan sama.

Mä oon mäyräkoira ja 

kannan pää pystyssä vastuun töllöntöistäni!"

Mirkku on päättänyt

ottaa tosissaan mittaa emännästä.

Eilinen sohvalle hupsahtaminen

toistui tänä aamuna.

Viimeistä erää

ei ole vielä oteltu.

"Hupsis!"

 "Mä tein ihan muita hommia ja

yht'äkkiä mä vaan töpsähdin tähän sohvalle."

 "Niin niin, aina sä syytät mua.

Näille jutuille ei vaan aina mahda mitään!"

"Ja vielä yks juttu:

ei tän pyyhkeenkään oikea paikka oo tässä.

Niin että korjaa se pois ensin ja moiti mua vasta sitten."

Emännän kolmen minuutin poissaolon aikana

Mirkku oli kiivennyt sohvalle ja

asettautunut pyyhemytyn päälle.

Ilmeestä kyllä näki, 

että Mirkku tiesi olevansa kielletyllä alueella.

Siinä sitä sitten 

kaksi pässiä töllisteli ja otti mittaa toisistaan,

kovapäiset Mirkku ja emäntä.

Auringonmetsästäjä

"Hei! Sä et oo hoitanut hommaasi!"

Syksy on saapunut 

ja sen mukana on alkanut

mäyräkoiran auringonmetsästys.

Emännän tehtävänä on

siirtää Mirkun sänkyä auringonpaisteen mukaan

kaikkein lämpimimpään paikkaan.

Hei hei heijastin!

"Mä loistan naapuriin asti!"

Ystävällismielinen muistutus

kaikille blogiystävillemme:

heijastinaika on alkanut!

Nyt valoisevat välineet päälle

sekä karvaisille että karvattomille!

Meillä toimii edelleen tuo viime syksynä

kolmella eurolla hankittu heijastinliivi.

Lukumäyräkoira

"Referoinko sulle tärkeimmät jutut?"

Ylläoleva kuva 

ei ole lavastettu.

Mirkku oli hakenut lehden sohvalta 

emännän poissaollessa.

Koiran ja lehden asento olivat juuri tuollaiset

emännän palatessa. 

Uskomatonta mutta totta:

Mirkku ei ollut repinyt lehteä

vaan asettautunut sen ääreen kuin lukija konsanaan.

Kukapa tietää, mitä mäyräkoira saa sanomalehdestä irti.

Lisää lämpöä!

 

"Kuule, mua palelee ja tää patteri on kylmä!"

"Aha, et aio reagoida mun ruikutukseeni mitenkään."

"Hohhoijaa, tympii jo tää sama virsi,

jota oot mulle koko kesän hokenut :

talossa ei ole vielä laitettu lämmityksiä päälle."

"Tämä ei ole mäyräkoiraystävällinen talo.

Etkä sinä ole mäyräkoiraystävällinen emäntä,

kun et ota mua kainaloosi lämmittelemään.

Siispä mökötän."

Pesuvahti

"Vahdin, että värit pysyvät erillään ja kaikki muukin järjestyksessä."

"Äh, tää on tylsää. Mennään jo!"

Hätähousun kanssa pyykkituvalla.

Emme paljasta, kumpaako kutsumme hätähousuksi,

Mirkkua vaiko emäntää.

"Voi minua!"

"Olen murheen murtama."

 

Emännällä on enemmän iltamenoja kuin ennen.

Osa niistä on yhteisiä Mirkun kanssa,

osaan ei Mirkku valitettavasti voi tulla mukaan.

Mäyräkoiran murhe on lohduton,

kun se joutuu jäämään yksin

kaksi kertaa päivässä.

Mirkku,

tuo tuhansien tunteiden tulkki,

ei peittele mielialojaan.

Harrastuksiinsa lähtevä emäntä

saa jälleen kerran tuta nahoissaan,

mitä on syyllisyys.



"Muka happamia!"

 "Syksyn uusi herkku!"

"Slurp!"
 

"Nam!"

"Mitä tästä opimme?

Ei kannata uskoa kettuja.

Eikä emäntää."

Emäntä toi sisälle koristeeksi pihlajanmarjaterttuja.

Mirkku hyökkäsi lattialle pudonneen tertun kimppuun

ja löysi samantien uuden superherkun.

Kummallinen tuo mäyräkoiran makuaisti!

Rantakyttä Mirjami Mäyräkoiranen

"Tässä tulee rantarosvojen kauhu,
rantakyttä Mirjami Mäyräkoiranen."

"Mikään ei jää mestarietsivältä huomaamatta."

"Hänen hajuaistinsa on pettämätön."

Välillä emäntä miettii,

onko Mirkulla lainkaan hajuaistia.

Jos nami tippuu heinikkoon,

neiti pyörii ympyrää,

muttei löydä etsimäänsä.

Jos tämä olento vietäisiin metsälle,

saaliseläimet puijaisivat sitä

ja nauraisivat partaansa metsän siimeksessä.