torstai 26. huhtikuuta 2012

Mieli maassa


"Kurja elämä."


"Anna mun mököttää rauhassa."



"Turha yrittää piristää mua."


"En mä enää jaksa mököttää.
Muiskis!"

Mirkulla oli eilen
huono ilta.
Neiti makasi masentuneena,
ei leikkinyt, ei vipeltänyt.
Emäntä yritti turhaan piristää Mirkkua.
Mikä lie mäyräkoiran mieltä masentanut?
Tovin mökötettyään Mirkku
palasi taas entiselleen
ja emäntä huokasi helpotuksesta.
Kaikki kunnossa.

12 kommenttia:

  1. Voi pientä mököttäjää, joskos Mirkulla vaan tyttökoirana hormoonit hyrrää - onkohan sillä mahdollisesti missä vaiheessa juoksut tulossa?

    Se on kamala fiilis, kun tuntuu että pikku-nakilla on joku hätänä/vikana, onneksi "kohtaus" meni ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura: Mirkulla oli ekat juoksut tuossa reilu kuukausi sitten. Mietin, voisivatko nämä alakuloisuuskohtaukset olla valeraskauden merkkejä.
      Ja ihan totta, kyllä tuo mäyräkoiran murhemieli vetää emännänkin alakuloiseksi, kun neiti on normaalisti reipas ja iloinen.

      Poista
  2. Voi Mirkku Mirkku, ei saa pelästyttää emäntää, sille tulee paha mieli kun luulee että sulla on joku hätänä!
    Tosin, minä teen täällä ihan samaa välillä ja joka kerta molemmat ihmisolennot on melkein puhelimen kammessa kiinni soittamassa lääkäriaikaa. Minä en pidä lääkäreistä, siksi aina piristyn aika pian :D Tai viimeistään kun eteen tuodaan jotain herkkuja ;)
    Sadepäiväterkuin
    Bono ja Annina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ansku: Hei Bonsku&Ansku!:) Meinasin ihan tosissani säikäyttää tuon emännänhöppänän eilisellä masennuksellani. Tänäänkin on vähän samaa alakuloisuutta ilmassa. Mikähän mua vaivaa? Kevätmasennustako? Tai sitten se on vaan tämä surkea sadesää!

      Poista
  3. Piti vielä tulla kommentoimaan, että minun nyt jo steriloitu noutaja-narttu heittäytyi aina ihan hurjaan depressioon juoksujen jälkeen, sen moodswingejä saattoi kestää parikin kuukautta juoksun jälkeen. Lopulta päädyinkin sterioimaan koiran, koska sen valeraskaudet, joista oli siis aina vain psyykkisiä oireita (ei vuotoa nisistä tms) venyivät vaan aina pidemmäksi. Kerran mm heräsin siihen että se oli keskellä yötä päättänyt pitää Mauria pentunaan, ja pessyt pitkatukkaisen mäyräkoiran_aivan_litimäräksi...Heräsin koska Maukka ryömi väkisin peittoni alle piiloon ja "pentunsa" menetyksestä suivaantuneena noutaja nosti naaman kohti kattoa ja alkoi ulvomaan sängyssä klo 04:30 aamulla...kamalia nämä naisten hormonivaivat :-)) Aurinkoista viikonlopun odotusta Mirkulle ja emännälleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura: Kiitos, kun kerroit! Tuo valeraskaus taitaa tosiaankin olla joillekin nartuille liian rankkaa. Mirkku on ollut tänäänkin koko illan ihan kummallisen vaisu. Ei se oikeastaan mökötä, enemmänkin se on surullisen oloinen. Seuraan tilannetta. Sterilointi on mietintämyssyssä.

      Poista
  4. Ei aina jaksa innostua, mutta kyllähän tuo aina huolestuttaa, kun koira käyttäytyy jollain poikkeavalla tavalla.

    Jos ei ruoka maistu niin silloin meillä on ainakin tosi paha tilanne kyseessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olli: No ruokahalussa ei ainakaan ole vikaa. Mirkku on viime päivinä syönyt myös naapurin herran nappulat, kun ollaan käyty hakemassa ukkoa kerallamme ulkoilemaan. Eli niin vakava ei tilanne vielä ole!:) Mutta kyllä silti huolestuttaa. Toivottavasti murhemieli menee pian ohi!

      Poista
  5. Juu, välillä ei vaan jaksa. Mullakin on tommosia puuskia. Veto loppuu vieteristä, mutta kyllä sitä aina siitä kuitenkin hommat käynnistyvät. Muiskis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky: Muisku itsellesi. Kyllä mäkin tästä taas virkoan!<3

      Poista
  6. Viime bloggauksessani jo kerroinkin, että Ellillä on valeraskaus. Sillä oli juoksut tammikuussa ja oikeastaan jo ennen juoksuja se heittäytyi niukkaruokaiseksi ja väsyneeksi. Nyt viime aikoina se on selkeästi piristynyt, ruoka maittaa ja se on alkanut leikkimäänkin taas oma-alotteisesti. Nisistä tosin tulee vielä pusertamalla maitotippa esiin. Mä oon kans vähän ymmälläni, kun Elli on eka narttukoiramme, joten juoksuista on vasta yksi aiempi kokemus. Ymmärtääkseni toistuvissa valeraskauksissa on se vaara, että voi tulla (vaarallinen) märkäkohtu ja/tai nisäkasvaimia. Näistä löytää kyllä netistä tietoa.

    Toivotaan, että Mirkku tuosta piristyisi. Ehkäpä normaalia pidemmät lenkit auttaisi? Tai kaikennäköinen puuhastelu, että koira saisi muuta ajateltavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellieli: Kiitos kertomuksestasi. Mirkulla on nisät aika turvoksissa, joten taitaa tosiaan olla tuota valeraskautta. Vaikea yksien juoksujen perusteella tietää. Mutta kyllä kai tämä koirakokemus tästä karttuu, kun koira kasvaa.
      Olen yrittänyt nyt keksiä tytölle kaikenlaista touhua, että piristyisi. Tänään on ollutkin jo parempi päivä. Kyllä tämä tästä!:)

      Poista