Lemmikki niityllä

"Minä olen tämän niityn kaunein lemmikki."

Iltakävelyllä kuljetaan ihanan vanhan kadun varrella.

Mirkku ehtii syöksähdellä milloin mihinkin puskaan.

Tällä kertaa neiti osui lemmikkiniitylle.

Tuoksu tuntui miellyttävän lemmikkiä itseäänkin.

Pyllerö

"Tässä paikassa ei ole tilaa meille kahdelle."

Mirkku nautiskeli 

minikokoisen puruluunsa syömisestä

miellyttävässä asennossa.

Mikä ihme tuota koiraa vaivaa?

Asennot muuttuvat yhä vain erikoisemmiksi.

Identiteettikriisin ainekset

"Tonnikala ryhdisti ruokailuasentoni hännänpäätä myöten."

Emännän ostoskorissa oli
uudennäköisiä ruokapurkkeja.
Tunnistin heti, että emäntä oli ostanut ne minua varten.
Mutta sitten luin purkin kyljestä tekstin:
"Tonnikalaa kissalle".
KISSALLE!
Tavasin vielä uudestaan, mutta pakko se oli uskoa.
Minulle oli ostettu kissanruokaa!
Haluaako emäntä aiheuttaa minulle identiteettikriisin?
Pudistelin päätäni ja istuin nuiva ilme naamallani,
kun emäntä laittoi kuppiini muroja ja kermaviiliä.
Sitten emäntä avasi kissanruokapurkin -
ja minä menin ihan sekaisin.
Se tuoksu! Ah, tonnikala, uusi rakkauteni!
Kyllä minussa on kylliksi koiraa
kestämään kissanruoka kupissani.
Minä olen mäyräkoira. Minun kanttini kestää.

Ethän koskaan luotain lähde?

"Jos tulen niin lähelle kuin mahdollista,

ethän lähde?"

Viime aikoina emme ole leikkineet

lähdön hetkellä kuurupiiloa.

Mirkku on ottanut käyttöön toiset konstit:

se seuraa emäntää niin lähellä kuin mahdollista,

parkkeeraa jalkaterien väliin tai niiden päälle

ja katsoo suoraan silmiin.

Tuntuu huomattavasti kurjemmalta jättää koira yksin

tällaisten hellyttämisyritysten jälkeen kuin silloin,

 kun on joutunut jahtaamaan koiraa sieltä sun täältä.

Mirkku livenä

Mirkun tyypillisiä iltapuuhia livenä.

Mitähän lienee mäyräkoiran päässä taas liikkunut?

Seuratkaa erityisesti Mirkun akrobaattisuoritusta:

koira roikkuu koristaan kuin kotka konsanaan.
Pahoittelemme kuvan heikkoa laatua.

Herkuttelu sallittu

"Aah, herkkupurkki on auki! Mitähän mä saan?"

"No, mitä töllistelyä tää nyt on? Herkut tänne!"

"Hohhoijaa, hidasta palvelua!"

Mirkun paino on laskenut

uusien koiraharrastusten ja

 muutenkin touhukkaan elämän myötä.

Hennosta varresta ei olisi ollut varaa tiputtaa grammaakaan,

joten pudonnut paino pitää saada pikavauhtia takaisin.

Mäyräkoira kiittää, 

kun tarjolla on entistä enemmän ruokaa ja etenkin herkkuja .

Hei me askarrellaan!

"Joko saa aloittaa?"

"Mitähän mä valitsisin...?"

"Saksetko?"

 "Ei, mutta tässäpä oivallinen esine!"

"Kiitos hei,

mä askartelen yksin,

tee sä mitä haluat."

Mirkku halusi auttaa emäntää

korttien askartelussa.

Hätähousu tympääntyi kuitenkin heti alkuunsa

ja lähti liimapuikon kanssa omille teilleen.

Onneksi emäntä tietää täsmälleen,

minne Mirkku luvattomat aarteensa kantaa.

Kesäkengissä

"Sähän sanoit, että

otetaan kesäkengät käyttöön!"

Mirkku oli kuunnellut emännän mietteitä ja

hakenut loaferit valmiiksi.

Vähän liian isot ne olivat Mirkun jalkoihin,

mutta suuhun sopivat vallan mainosti!

Hypnoottinen pallo

 

 "Onko parempaa palloa

kuin keltainen ja karvainen?"

 "Hypnotisoin sinut!"

 "Vai käykö tässä päinvastoin?"

"Ding! Olen hypnotisoitu!"

Koulutustilanteissa Mirkkua on ollut vaikea 

saada innostumaan leikeistä.

On kokeiltu vinkulelua, solmunarua

 ja ties mitä muuta vekotinta.

Parhaaksi osoittautui eläinkaupan halvin lelu:

tennispallo, jonka läpi on pistetty naru.

Tämän perässä Mirkku 

juoksee ja loikkii innoissaan.

Tästä lystistä kannatti maksaa kolme ja puoli euroa!

Mäyräkoira on märehtijä

"Ihanaa, kesälaitumen ruohoa!"

 "Maistan myös puun takaa."

"Ja vielä muutama korsi."

Ei, emme ole siirtyneet kasvisravintoon vaan

Mirkulla on ollut viime päivinä

ilmeisesti erityisen suuri tarve puhdistaa suolistoaan.

Pihalla kaikkein suosituin puuha on ollut

ruohon syönti.

Vahtikoira

"Suljen kulkuväylän,

ettei emäntä pääse karkaamaan."

"Nyt se liikahti!

Joko me ollaan lähdössä?"

Mirkku nauttii olostaan

emännän vanhempien luona,

mutta pitää visusti huolen siitä,

ettei emäntä lähde kotiin ilman Mirkkua.

Kun Mirkku alkaa aavistella kotiinlähdön lähestyvän,

se siirtyy päivystämään ulko-oven tuntumaan.

Oi tuota pientä vahtikoiraa!

Mirkku sydän emäntä

"Mä oon sun rakas!"

Niin totta!

Joskus pelkästään

tuon suloisen naaman näkeminen

tekee sydämelle hirmuisen hyvää.

Varsinkin, kun takana on kurja päivä ja

maailma potkii päähän.

Mirkku ei potki vaan pussaa.

Leppoisat päivät

"Onko pakko nousta jo?"

"Anna mä huilaan vielä vähän aikaa."

"Iso haukotus!"

Joutilaat iltapäivät emännän vanhempien luona 

ovat Mirkun mieleen.

Sänkyä siirretään auringonpaisteen mukaan

aina lämpimimpään paikkaan ja

välillä tarjotaan vähän herkkuja.

Mikäpä voisi olla parempaa?

Kahlaaja

"Ei oo yhtään kylmää!"

Mirkku pääsi 

ensimmäisen kerran

kokeilemaan kahlaamista.

Kummallista:

kuralammikoita kaihtava koira

ilmiselvästi nautiskeli rantavedessä räpeltäessään.

Mirkku, ulos!

 "En näe."

 "En kuule."

"En lähde ulos."

Iltapissille lähteminen

on ollut taas vaikeaa,
mutta ei se vaan auta:
vieläkään ei ole hankittu
itsestäänpuhdistuvaa kissanvessaa,
vaikka sellainen taitaisi olla Mirkun toivelistalla.

Terveiset äideille

Aurinkoista äitienpäivää!

Pieni, lyhytkarvainen koira

 Tuttava kadulla:

"On varmaan ihanaa, kun on

tuollainen pieni, lyhytkarvainen koira.

Eihän siitä lähde karvaakaan!"

Ei tietenkään!

Meillä kaikki koirankarvat tulevat

jostain ihan muualta kuin 

siitä kaikkein ilmeisimmästä lähteestä:

 

Ruoka-astioista.

 Pakastimesta.

Lavuaarista.

Mutta on silti ihanaa, kun on

tuollainen pieni, lyhytkarvainen koira.

Karvaa siitä lähtee,

mutta iloa vielä enemmän!

Yhteistä omaisuutta

"Botanisti lähestyy kohdetta epämääräisin aikein..."

"Hetkinen... Tuolta taitaa tulla joku!"

"Oon tässä ihan muina mäyräkoirina..."

Mirkku tutustui kotikaupungin kukkaistutuksiin.
Kas kummaa:

yhteiskunnan kukkaset saivatkin jäädä rauhaan.

Eihän mäyräkoirakaan toki

omilla veroeuroillaan maksamiaan kukkia tärvele!

Ikkunanpesijä

"Hieno pullo!"

"Ja iso vesikuppikin!"

"Kaikki tämä ihan mua varten!"

"Niinpä niin, olishan se pitänyt arvata!

Mä en koskaan saa tehdä mitään,

aina joudun vaan katsomaan."

Aina on aihetta ottaa nokkiinsa,

kun tarjottu apu ei kelpaa emännälle.

Uusia oppeja

"Tää vois olla mun uusi paikka, eikö?"

Mirkku keksi koirakoulusta palattuaan

pistää vanhat opit uusiksi.

"Oma paikka"-käskyn saatuaan

Mirkku viipotti olohuoneen lipaston ja seinän väliin.

Muuten ihan hyvä suoritus,

paitsi että

oma paikka on toisessa huoneessa 

eikä sielläkään seinänraossa.

Näin oppivainen koira täällä elelee!

Pirullinen pallo

"Hui, mikä hirvitys!"

"Tuo nutturapää kyttää mua.

Vie se pois!"

Emäntä luuli, 

että Mirkku olisi ollut innoissaan ilmapallosta.

Väärin luultu!

Innostuksen sijaan Mirkku oli kauhuissaan.

Houkuttelun ja lahjonnan jälkeen

neiti suostui tulemaan samaan huoneeseen

pallon kanssa.

Mirkku oli niin järkyttynyt nutturapään hyökkäyksestä,

että Pikku Myy sai muuttaa saman tien muualle.

Tuota mäyräkoiran mutkikasta mieltä!

Kukkuja

"Kevätyö on niin valoisa,

että täytyy peittää silmät tassuilla."

Mirkku ja emäntä ovat aloitelleet

ensimmäisiä koiraharrastuksia.

Mirkku on ollut koirien laumakokoontumisten jälkeen

niin väsynyt, 

että on kotiinpaluun jälkeen

sammunut samantien.

Lieneekö valoisan ajan vaikutusta,

että Mirkku herää äkkiä kesken uniensa 

ja pomppaa pystyyn pöllähtäneenä.

"Ei mitään hätää", emäntä rauhoittaa ja

Mirkku nukahtaa heti uudelleen.

Tavallinen töpsyttelykierros

"Mikähän täällä kahisee?"

"Pitää ihan ottaa kuunteluasento."

"Laita se kamera jo pois! Nyt mennään!"

Mirkku ihmettelee 

hangen alta paljastuneiden lehtien kahinaa

ja säpsähtelee itse aiheuttamiaan ääniä.

Mirkulla on niin kovasti

kevättä rinnassa,

että käskyt ja kiellot kaikuvat kuuroille korville.

Kylmä kevät

"Sähän sanoit,

että toukokuussa on lämmintä!"

Mirkun ensimmäinen toukokuu

on alkanut koleissa merkeissä.

Onneksi sisätiloista löytyy aina

jokin auringonläikkä,

jossa mäyräkoirakin tarkenee köllötellä.