"Olen niin jalo luonne, että jätän pikkulinnuille synttärirääppiäiset."
Syntymäpäiväkakun täytteet maistuivat Mirkulle,
leipäosio ei niinkään.
Sillä välin kun emäntä pistäytyi viemässä roskat,
Mirkku oli sipeltänyt sämpylän
pieniksi murusiksi ympäri keittiötä.
Täten tuli todistetuksi:
jossakin menee raja
mäyräkoirankin ahneudella!
Tokihan se sämpylä pitää tutkia, ettei mitään herkkuja jää jemmaan :)
VastaaPoistaKaunis Nelli: Ai siitäkö se murustelu johtuikin? Ratkaisit arvoituksen, kiitos!;)
PoistaMirkku on varmaan pureskellut ja palastellut ja ihmetellyt, että eikö muka enää ole riistapasteijaa missään... :-)) Mauri-setä vetää rajan vihanneksiin, se syö niitä kyllä lihan seassa mutta ei muuten - tosimiehet ei pelkkiä rehuja popsi!
VastaaPoistaLaura ja Mauri: Ei Mirkullekaan vihannekset maistu. Jos Mirkulle antaa porkkanan, kohta on lattia täynnä oranssia silppua. Pienet hampaat tekevät tarkkaa työtä!;) Mutta ei Mirkku vahingossakaan niele porkkanaa. Tosimäyräkoira ei rehuja popsi!
PoistaPitäähän sitä nyt pikkulintujakin ajatella, vaikkei niitä sisätiloissa olisikaan ;)
VastaaPoistaEllieli: Oi kauhistus, jos meille eksyisi lintu sisälle! Ulkonakin Mirkku kyttää ja jahtaa lintuja maanisesti. Myös linnunläjissä pyöriskely kuuluu asiaan.
PoistaMeidän pikku ornitologi...:)