"Päästä jo, mä meen tilaamaan lihiksen!"
Vierailimme äskettäin eräällä torilla,
jota myös Mualiman navaksi kutsutaan.
Kahvilassa törmäsimme herttaiseen vanhaan rouvaan,
joka oli joutunut vastikään luopumaan vanhasta mäyräkoirastaan.
"Ei siitä tahdo päästä yli", rouva totesi moneen otteeseen,
esitteli kuvia rakkaasta toveristaan ja pyyhki välillä silmiään.
Rouva syötti Mirkulle kananmunavoileipänsä tähteet
ja purki samalla hirvittävää ikäväänsä.
Mirkun kanssa liikkuessa törmäämme usein ihmisiin,
jotka Mirkun nähdessään alkavat kertoa elämäntarinaansa.
Jotakin kummaa tuossa koirassa on.
Siksi emäntä kutsuukin sitä tassuterapeutiksi.
Kuullostaa liiankin tutulta tuon rouvan aatokset, viikon kokemuksella todellakin tuntuu ettei koiran menettämisestä pääse oikein millään yli. Todella ihanaa että teilläkin oli aikaa Mirkun kanssa lohduttaa vanhaa rouvaa, hän on varmasti saanut paljon lohtua teistä.
VastaaPoistaLaura ja Mauri: Tosiaankin, teillä on se suuri suru menossa. Onneksi on Mauri!
PoistaVain toinen koiraihminen ymmärtää koiran menetyksen surun, siksi tuntui mukavalta lohduttaa vanhaa rouvaa.
Mäyräkoiran omistaneet tulevat herkemmin moikkaamaan mäyräkoiraa - taloyhtiössä on yksi mies joka aina Nellin nähdessään tulee juttelemaan ja kertomaan karmivaa tarinaa jota en kyllä enää haluaisi kuulla...
VastaaPoistaKaunis Nelli: Mäyräkoiraisuus ei varmaan koskaan poistu ihmisestä, ei vaikka itse mäyräkoira olisi poistunut toisiin ulottuvuuksiin jo kauan sitten. Toivottavasti kuulet välillä mukavampiakin tarinoita eikä vain karmivia!;)
PoistaTuossa kuvassa Mirkku näyttääkin tosi pieneltä, jos näytti ed. postatuksen käsienpesualtaassakin.
VastaaPoistaSinä ja Mirkku varmaan pelastitte vanhan rouvan päivän, kun hän sai kertoa teille tarinansa. Olette te molemmat aika tassuterapeutteja :)
Ellieli: Mirkku on tuollainen superkääpiö, just sopivan kokoinen, kulkee kätevästi menossa mukana!:)
PoistaTuntui mukavalta olla rouvalle kuulevina korvina.
Tassuterapeuttitiimi!