"Se haisee hyvällä ja ripisee riemukkaasti."
"Ottaisin kuitenkin mieluummin täyden pussin avattuna, kiitos!"
Joskus ratkiriemukkaseen menoon riittää
yksinkertainen lelu.
Tällä kertaa se oli muropussi.
Mirkku jaksoi riehua tyhjän, suljetun muropussin kanssa
tunnin ajan.
Pussista lähti tietenkin ihana tuoksu ja hassu ääni
eikä mäyräkoiran superhammas saanut pussia tunnissa rikki.
Pieni koira, iso pussi, suuri ilo.
VastaaPoistaOlli: Seuraavaksi pitäisi vaihtaa penturuoasta aikuisen koiran ruokaan ja sitä on kai saatavissa vielä isommissa pusseissa. Siitä se vasta riemu repeääkin!:)
VastaaPoistaMikähän siinä on, että ihminen ostaa toinen toistaan ihmeellisempiä kongeja ja muita KOIRAleluja ja todellisuus on kuitenkin juuri tämä tekstissä mainittu; paras lelu on se halvin tai mahdollisesti ilmainen, kodin täysin joku perusjuttu! Tyhjä muropussi, vessapaperirulla, pahvilaatikko, tyhjä limsapullo tms.
VastaaPoistaHyvää alkavaa viikkoa Mirkkuli!
Terkuin Ansku ja Bono
Ansku ja Bonsku: Kumma juttu tosiaan tuo koiran yksinkertaisten lelujen mieliteko. Pitäisi kai antaa koirakoplalle materiaalit ja antaa niiden suunnitella lelut itse!;)
PoistaIloista viikkoa teillekin!:)
Komppaan Anskua - pieni pahvinpalakin voi saada riemun aikaan. Eilen illalla annoin Nellille viinirypäleen ja sen kanssa leikittiin pitkään. Lopuksi se päätyi massuun.
VastaaPoistaKaunis Nelli: Hyvin kuvaavaa. Jopa viinirypäleestä syntyy iso ilo. Tai siitä päärynänsiemenestä, josta Mirkku aikanaan iloitsi ja josta blogimerkinnöissäkin oli taannoin kuvia. Halpa huvi, paras huvi!;)
PoistaHeheh, meillä sama juttu. Vessapaperirullaan joskus haitan muutaman napuran, taitan päät kiinni ja heitän koiralle. Tää tosin ei kestä kovin kauan, kun jo on silputtuna. Toinen vielä parempi, on se partaäijä-ämpärijutska, josta on kuvia ollutkin meen sivuilla. Sehän on suorastaan yliveto. Kapu-beagle jo aikoinaan ryömi muropussiin tarkastamaan, että se varmasti on tyhjä. Viinirypäleillä Elli ei ehdi leikkiä, ne menee hetkessä alas. Tosin niitä on hyvin harvoin Ellille tarjolla, ja silloinkin vaan pari-kolme.
VastaaPoistaEllieli: Taitaa olla TODELLA yleistä tuo yksinkertaisten lelujen kaipuu. Säästyisi iso raha, kun ymmärtäisi jättää kalliit vekottimet ostamatta.
PoistaMauri erikoisuus on tosiaan pahvi, ihan missä muodossa vaan niin mäyräkoiralla on aina "odota niin silppuan" -palvelu valmiina. Mira rakasti ylikaiken silputa muovipusseja, se kävi sellaisen päälle seisomaan ja sitten veti siitä irti pienenpieniä palasia, kunnes jäljellä oli vaan valtava sotku. :-) niitä tosin ei uskaltanut sille jättää, ellei itse seurannut vierestä, että se vaan silppuaa muovin, eikä syö sitä. Miran ollessa nuori, se saattoi istua vaikka puoli tuntia yrittämällä napsia suuhunsa ilmassa lentäviä pölyhiukkasia, joita sisäänpaistava auringonvalo paljasti. Sitä oli kyllä huvittava katsoa, kun noutajalla vaan leuat loksuu ilmassa - halpaa hupia siis meille molemmille :-))
VastaaPoistaLaura ja Mauri: Ihania nuo sinun koiriesi hupiharrastukset!:) Taidan hankkia Mirkulle pahvilaatikon ja rakentaa siitä seikkailuradan.
PoistaYksinkertaisimmat lelut ovat juuri niitä parhaita, niiku pahvilaatikot ja pussukat.
VastaaPoistaOlen muuttanut uuteen blogiin. Tervetuloa kaunukaiseni!
Myrsky: Jep, oikeessa oot. Onnea uuteen blogikotiin, perässä tullaan touhujasi (ja pian pikkuisenkin puuhia) seuraamaan! Pus!
Poista