maanantai 23. heinäkuuta 2012

Pieni potilas


"Ihan muissa maailmoissa."


 "Nukunko mä vai oonko hereillä?"


"Laittoivat tommosen verkon, siks näytän pikkukinkulta."

Mirkku steriloitiin tänään.
Nyt olemme kotona ja
sekä potilas että hoitaja ovat pyörällä päästään.
Mirkku heräilee olohuoneen lattialla
 ja herätessään huutaa kuin päätä leikattaisiin.
Edessä taitaa olla rankka yö...

20 kommenttia:

  1. Ounouu, paranemisia Mirkulle! Pian olet oma pirteä itsesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemmy: Kiitos! Toivottavasti oot oikeassa, emäntä on nääs tosi huolissaan musta!

      Poista
  2. Voi Mirkkua, kyllä ne on leikkauksen jälkeisessä tokkurassaan kaulurit päässä niin kovin kipuisan oloisia, että siinä omistajan sydän kirvelee. Itseäni on kyllä helpottanut selitys jonka kerran eläinlääkäriltä sain; että koirat saavat leikkauksen aikana niin voimakasta pitkävaikutteista kipulääkettä, että kipua ne eivät varmasti paljoa tunne, vaan se samainen lääke tosin saa ne itkemään ja vinkumaan ("laulutuulelle"), mutta onneksi meillä se pahin on yleensä mennyt yhdessä yössä ohi - yössä joka yleensä on kieltämättä aika levoton koska omistaja nukkuu toinen silmä auki koiraa kytäten korvat höröllä...Pikaista paranemista pienelle potilaalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura ja Mauri: Kiitos! Täällä emäntä meinaa purskahtaa itkuun, kun tuo pieni höppänä uikuttaa. Kun emäntä erehtyi käymään pikaisesti ulkona ja oli poissa noin minuutin, kuului takaisin tullessa hirveä ulvonta oven läpi kerrostalon alakertaan asti. Mirkku oli könynnyt tokkurassa ylös ja jotenkin eksynyt eteisen naulakon alle kenkien sekaan. Huh, mikä säikähdys!
      Kipulääkettä on lupa antaa vielä illalla: Toivottavasti Mirkun uikutus on enemmänkin teatteria, kuten eläinlääkäri arveli.

      Poista
  3. Voi Mirkkulaista, miten onkaan surkean näköinen ilmestys "kinkkuverkossa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Svea: Jos ulkonäkö aiheuttaa myötätuntoa, kuulisitpa äänen. Nyt on alkanut lähes jatkuva uikutus eri äänenkorkeuksilla. Alkaa kaduttaa koko leikkaus...
      Toivottavasti käy niin kuin muut ovat sanoneet: koira on pian ennallaan. Nyt tuntuu kovin surkealta, sekä koirasta että omistajasta!:(

      Poista
  4. Mirkku-pieni, koeta pärjätä. Eka yö on se pahin, sitten jo varmasti helpottaa. Pyydä, että saat tarpeeksi kipulääkettä (niin paljon, kuin vain ell antoi luvan).
    Pikaista toipumista, terveisiä Töölöstä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi: Kiitos ja terveisiä sinne Töölöön!
      Eiköhän me pärjätä kumpikin, vaikka nyt tuntuu ikävältä.
      Kipulääkettä saa antaa vielä ennen nukkumaanmenoa (siis yöunille menoa, Mirkkuhan torkahtelee vieläkin koko ajan). Kyllä tää kai tästä, toivottavasti huomenna on jo parempi päivä!

      Poista
  5. Voi Mirkku-ressukkaa. Onneksi voin lohduttaa, että meidän Hippu selvisi samaisesta leikkauksesta oikein hyvin vuosi sitten. Emäntä itki ja syytteli itseään jo rauhoitusvaiheessa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna kaikki meni tosi hyvin ja paraneminen oli nopeaa. Vinkuminen saattaa johtua oudosta olotilasta, joka seuraa nukutuksesta, ei niinkään kivuista. Hippu ei valittanut kipua ollenkaan, ainoastaan vinkui silloin heräillessään ja olo näytti silloin olevan epämukava. Onneksi se meni noin vuorokaudessa. Hippukin on samanlainen herkkäsielu/tassuterapeutti kuin Mirkku ja usein tätä blogia lukiessani nauran tyttöjen yhtäläisyydelle. Hippu on kaksivuotias karkeakarvainen kääpiömäyris. Oikein paljon terkkuja Mirkulle ja pikaista paranemista! Tsemppiä myös äidille :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi: Kiitos kaikesta tsemppauksesta!:)
      Kuulostaa ihan tutulta tuo kirjoittamasi. Toivottavasti meilläkin tuo pahin epämukavuus menee pian ohi.
      Paljon terkkuja Hipulle, olisi ihana nähdä, millainen tyttö Hippu on!:)

      Poista
    2. Hei

      Hippu Hakkarainen löytyy Facebookista, jos haluatte liittyä hänen ystäväkseen :). Siellä on kuvia ja videoita lähinnä pentuajoilta. Viime aikoina Hippu (emäntä) on ollut vähän laiska päivittelemään :). Ihanaa, että Mirkku voi jo paremmin. Me aina yhdessä katsellaan koko perhe pikku-Mirkun seikkailuja. Hänellä on aivan mahtavat korvat ja ilmeet. Ihana tapaus! T. Henna & Hippu

      Poista
    3. Heippahei! Jaahas, vai siellä Hippu höpsöttelee. Mirkku ei olekaan (ainakaan vielä) Facebookissa.
      Kiva, että Mirkun seikkailuista on iloa koko perheelle. Lämpöiset terveiset koko teidän poppoolle!:)

      Poista
  6. Tsemppiä Mirkulle ja emännälle! Meillä ei moista uikutusta ollut ollenkaan, Nelli oli vain loukkaantuneen oloinen haavalaastarista. Kyllä olo helpottuu, uskon vahvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis Nelli: Kiitos tsempistä!:) Mirkku on niin ainutlaatuinen draamakuningatar, että uikutusta saattaa riittää pitkäänkin. Valmistaudumme tässä juuri yöpuulle. Tänä yönä nukutaan siskonpedissä!;)

      Poista
  7. Voi pientä tylleröä, niin on ressukka reppanan näköinen. Anteeksi, tuli pieni tyrskähdys, tuossa alimmassa kuvassa Mirkku on kuin kinkkuverkossa. Huomenna olette jo varmaan molemmat paremmassa kunnossa ja ensi viikolla olette jo unohtaneet koko jutun.

    Oon kyllä sitten kiinnostunut kuulemaan vertailuja juoksuajasta ennen ja jälkeen leikkauksen. Vai ehtikös Mirkulla edes olemaan vielä ensimmäisiäkään juoksuja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellieli: Tyrskähtele rauhassa vaan, kyllä se kinkulta näyttääkin! Toivottavasti olet oikeassa tuossa pikaisessa paranemisessa ja unohtamisessa.:)

      Mirkulla oli yhdet juoksut, ne alkoivat maaliskuussa ja kestivät PIIIIIIITKÄÄN. Vuotovaihetta kesti niin kauan ja runsaasti, että pelkäsin jo anemiaa, kun viikkokausia oli verivanoja pitkin lattioita. Me liikumme ja harrastamme niin paljon, että ajattelin helpottaa elämäämme. Sitäpaitsi nuori koira toipuu nopeammin kuin vanhempi (toivon ainakin!) ja leikkaus vähentää nisäkasvainten riskiä ja kohtutulehdusten jne. riskit jäävät tietenkin kokonaan pois.
      Palaan aiheeseen vielä myöhemmin, kunhan Mirkku on toipunut toimenpiteestä.

      Poista