lauantai 22. syyskuuta 2012

Metsäilemässä


"Huh, ei kai sieltä vaan tule mitään metsän eläimiä?"


"Mä lähden heti kotiin, jos sieltä tulee hirvi. Tai hiiri."


"Ihan vähän vaan nuuskaisen,
älä lähde sillä aikaa minnekään kauemmas."
 
Pistäydyimme sienimetsässä.
Mirkku, tuo kaupunkilaisprinsessa
pysytteli tiiviisti emännän kumisaappaan tuntumassa.
Kun neiti joutui hetkeksi eroon emännästä
ja emäntä sitten ilmaantui yllättäen esiin pusikosta,
Mirkku haukkui vimmatusti.
Sienihöyryt taisivat sekoittaa pienen koiran pään.
Emäntä ajatteli joskus,
että Mirkun pitäisi päästä
jonkun porukan mukana ihan oikealla metsästysretkelle
opettelemaan kuononkäyttöä.
Täytynee kuitenkin ensin suunnata metsään vähän useammin
ihan vaan totuttelemaan.

12 kommenttia:

  1. Pöpelikköön vaan! Kyllä Mirkku vielä löytää sisäisen metsästyskoiransa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alma&kumpp: Kiitos kannustuksesta! Tällä erää vaikuttaa vielä siltä, että Mirkun sisäinen metsästyskoira nukkuu - eikä sitä kuuluisaa koiranunta vaan paaaaljon sikeämpää!;)

      Poista
  2. Voi Mirkku, saanko mä muuttaa teille - teillä sentään otetaan koira mukaan metsään, ja mä opettaisin sua jäljestään JA valtaamaan sen sohvan lopullisesti. Vannon, kautta kiven ja kannon, niin totta kuin nimeni on Mauri-setä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura ja Mauri: Tuu ihmeessä, ystävä rakas! Mä pääsen kyllä metsään mukaan, suthan taas on jätetty kuin nalli kalliolle MÄYRÄmetsäänkin mentäessä.
      Tuu heti, kun pääset. Mennään ensin sienestämään ja treenataan jäljestämistä ja sen jälkeen huilataan sohvalla.:)

      Poista
  3. Hirvi tai hiiri, ei kai sillä mitään eroa ole ;D
    Mä viihdyn kyllä metsäisillä lenkeillä, mutta ei musta taida metsästyskoiraksi olla, vaikka ispä niin tahtoiskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellieli: Metsäneläimet on kaikki yhtä pelottavia. Emäntä väittää, että mä muka oon alkanut haukkua kaikkea muutakin viime aikoina, ihan tuttuja koiria ja ihmisiäkin. Ehkä mulla on jokin pelkokausi menossa, arveli joku koiraihminen.
      Kiva, että sä nautit metsässä. Ehkä mäkin opin. Mut meistä kaikista ei kuitenkaan taida olla metsästäjiksi ja hyvä niin. Erilaisuus on hieno asia!:)

      Poista
  4. Miksi, miksi ei meilläkin voisi olla niin, että koirat pysyttelisivät jalan vieressä? Tai siis että edes tulisivat innokkasti - metsän hajut täysin hyläten - kutsuttaessa jalan viereen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria: Tuskinpa Töpöliinikään kovin pitkään jalan vieressä viipyy, kunhan oppii metsässä myllertämään.
      Humppatukat ovat ilmiselvästi ymmärtäneet metsässä olemisen tarkoituksen eli vapaudenhurmaan heittäytymisen!:)

      Poista
  5. Metsäreissut on parasta mitä mä tiedän sanoo Nelli. Ja emäntä muistelee kuinka Caro kerran metsässä olisi ehdottomasti kääntynyt toiseen suuntaan kuin emäntä. Emäntä vaan vaati päästä eteenpäin - kunnes huomasi että tuollahan on kaksi hirvenvasaa... tulikin kiire mennä samaan suuntaan kuin koira.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis Nelli: Fiksuja nuo (jotkut) koirat. Niinhän se taitaa monesti olla, että koira pelastaa vaistollaan ihmisen pahemmastakin pinteestä!:)

      Poista
  6. Voi Mirkku, oot kyllä ihan mahdottoman suloinen tossa (vähän suuressa) heijastinpuvussasi!:)

    Mamma sanoo, että olis kiva jos mäkin seuraisin tiiviisti vierellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatsalandia: Joo, tuo puku on kokoa xxs ja emännän äiti vielä pienensi sitä mulle, mut iso se on silti. Mä oon niin kauheen pieni, ettei oikein löydy sopivia vermeitä. Mut ihan hyvin sujuu tuossakin puvussa, onpahan ainakin kasvunvaraa!

      Voi kuule, Jalo: nauti siitä, että uskallat kulkea omia polkujasi! Mäkin haaveilen siitä, että uskallan vielä karata kumpparin tuntumasta omille teilleni...;)

      Poista